Mitä siellä virtuaaliravintolassa hommaillaan?

Ihastuin nimeen Hullu Hilma, kun muinoin suunnittelin omaa ravintolaa. Olikos se vuonna 1992? Pieni, rauhallinen bistro, joka tarjoilee vain vaatimatonta kotiruokaa. No, se idea ei lähtenyt lentoon, mutta Hilma vain pysyi essun helmassa kiinni. Ja jollain tavalla myös ajatus ravintolastakin. Tosin olen huomannut vuosien varrella, että kynä pysyy kädessäni hieman paremmin kuin kauha, joten ruokaa sellaisenaan en ajatellut ruveta päätyökseni keittämään.

Päätin antaa sekä Hilmalle että ravintolalle mahdollisuuden, mutta virtuaalisessa muodossa. "À la carte-listalle" valikoin erilaisia palveluita, niitä joita olen työelämässä tehnyt, ja joissa olen onnistunut. Tarjoilen siis kaikkea sitä, mikä liittyy työtehtävinä ruokakulttuuriin ja ruokaperinteisiin. Mutta uusikin kiinnostaa esimerkiksi podcastien muodossa. Niitä teen itselleni, mutta muillekin, jahka vähän vielä harjaannun taidoissani.

Entä mistä aion blogissani kirjoittaa? Kaikesta siitä, mikä minua ruoassa kiinnostaa. Ja se kenttä on laaja. Toisinaan olen törmännyt ruokaohjeeseen, joka on jostain syystä unohtunut jonnekin menneisyyden uumeniin, mutta kaipaisi mielestäni komean come backin! Sellaisiin saattaa törmätä, kun lehteilee vanhoja keittokirjoja. Niitä rakastan ja siksi varmaan niistä myös kirjoitan. Olen hurmaantunut myös vieraanvaraisuuden taidosta, pappiloiden ja kartanoiden ruokakulttuurista, juhlakulttuurista, vuotuisjuhlista, gastronomeista, kiinalaisesta ruokakulttuurista, ruokatarinoista ja vaikka mistä. Luulen, että kirjoitukseni maistuvat ruokakulttuurin kaikkiruokaisille sekasyöjille. Ja hei, varoitan, että tarinoihin saattaa hautautua hieman lisättyä epätodellisuutta, niin kuin elämään ja ruokiin kuuluukin!