Joulun ihmeellisin ruoka

Eipä heti tule joulun lisäksi mieleen juhlaa, jossa tarjottaisiin niinkin arkista ruokaa, kuin puuroa. Paitsi tämän vuotisilla Nobel-illallisilla, joissa ohrapuuro oli yksi ruokalajeista. Tai taisi se sittenkin olla risotto. Puurolla ei enää juhlisteta pyhäpäiviä, maahanpanijaisia tai häitä. Joulun juhlinnassa puuro sen sijaan on pitänyt sitkeästi pintansa ja muuttuu kuin taikaiskusta riisipuurosta joulupuuroksi!

 Joulupuuroa tarjolla. Kuva:Kulho, Arabia 1912-1914, Helsingin kaupunginmuseo

Joulupuuro ei kuitenkaan ole mikään muinaisjäänne, vaan se elää ajassaan. Lueskelin juttua Tuomaan markkinoista ja silmiin pistivät puurot, joiden päällä keikkui kaikenlaisia lisäkkeitä. Oli miso- ja kanelikinuskit, habanerolla maustetut omenat, savustetut viikunaluumut, puolukat ja herukat. Oli ruskistettua voita, rouhittua mantelia, kanelisokeria, paahdettua valkosuklaata ja mantelipraliinia. Jännityksellä odotan, ovatko ensi vuoden puuroissa pääosissa erilaiset riisilajikkeet. Haudutetaanko maidossa Moulmein- tai Blue Rose-lajikkeita, kuten 1930-luvulla? Mutta eipä mitään. Ainahan tätä maitopuuroa on jollain tavalla tehty itseänsä paremmaksi, taiottu tavanomainen riisipuuro joulupuuroksi. Tai jos on ollut tarjolla vain jouluvelliä, kuten läntisessä Suomessa, on sitäkin koristeltu ja valutettu siirapilla vellin pinnalle "krinkulakirjoituksia".

                                                     Moulmein-riisiä näytepussissa. Kuva: Turun museokeskus

Joulupuurolla on toki ollut kyytipoikia ja koristuksia kautta aikojen. Ennen vanhaan arvossa pidettiin voisilmää, kanelia, sokeria, rusinasoppaa ja väskynäkräämiä, eli luumukiisseliä. Ja lisäkkeitä oli aivan ensimmäisessä muistiin merkityssä joulupuurossakin. Sitä tarjottiin Malmössä sijaitsevassa Malmöhusin linnassa, joka tuolloin, vuonna 1541, kuului Tanskan kuninkaalle. Ei ole tietoa siitä, ketkä puuroa nauttivat, mutta sen kanssa tarjottiin rusinoita, manteleita, sokeria ja kanelia. Kuinka ylellistä! Joulupuurolla ja sen lisäkkeillä on siis aika pitkät perinteet kaikissa Pohjoismaissa, ja lännen suunnalta tämä herkkuruoka on meillekin kantautunut.

                                          Talous-Osakekaupan siirtomaatavaraliike. Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Muodikkaaksi riisipuuro tuli 1700-luvulla ja tietenkin säätyläisten ja herrasväen keskuudessa. Heillä oli varaa panostaa siirtomaatavarakaupoissa myytäviin eksoottisiin herkkuihin. Riisi oli luonnollisesti tuontitavaraa ja kallista sellaista, eikä tavallisella rahvaalla ollut siihen varaa, riisipuuron lisäkkeistä puhumattakaan. Mutta arvattavasti tämä ihmeellinen ruoka kiinnosti kovasti hinnastaan huolimatta ihan kaikkia, jotka sellaisesta tiesivät tai olivat sen nähneet, taikka peräti maistaneet sitä. Ehkäpä mökin Miinan tytär, joka palveli pappilassa tai kartanossa sisäpiikana, kertoi tästä valkeasta unelmasta kotoväelleen siinä ohrapuuroa pistellessään.

                                                                                  Joulukortti, Postimuseo

Kansan keskuudessa varsinainen joulupuuroinnostus puhkesi 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Siitä kerrottiin lehdissä ja annettiin ohjeita sen tekemiseen. Jos omisti Kotiruoka-keittokirjan, jota alettiin painaa vuonna 1908, saattoi reseptin napata siitäkin. Joulupuuroa keitettiin riisistä, mutta myös ohrasta. Ja olipa eräänlaista ohrapropagandaakin havaittavissa, kun Hankkija lanseerasi 1930-luvulla "Suomen riisistä", eli ohrasta tehdyt Murkina-hiutaleet. Ne tarjosivat kotoisat ainekset joulupuuroon perunaryynien ohella.

Keitettiinpä puuro mistä tahansa, niin jouluna sitä syötiin aamiaisella, lounaalla tai päivällisen jälkiruokana ja joulupäivinäkin. Se kelpasi melkein joka ruualle. Se yksinkin pystyi saamaan joulun aikaiseksi. Maalahden pitäjässä vuoden 1866 tienoilla mentiin puoliltapäivin saunaan ja syötiin sitten joulupuuro neljältä. Sitten olikin jo aika mennä maaten. Siinä se aatto oli. Toisaalta elettiin suuria nälkävuosia, joten ei ehkä muuta ollut tarjota. Riisinkin tilalla oli varmasti ohraa. Oletettavaa on myös, että puuroa keitettiin siinä määrin, että sitä riitti koko joulun pyhiksi uunipuuron muodossa. Rintamillakin tehtiin joulu puurosta. Jos ei ollut kattiloita, niin sen saattoi keittää vaikka kahvipannussa. Siitä syntyi korsujoulu. Joulupuuro on tuottanut ja tuottaa edelleenkin joulumieltä myös pikkujouluissa, kouluissa, yhdistysten pippaloissa ja vähävaraisten joulujuhlissa.

                  Teräksen pikkujoulut vuonna 1962 ja tarjolla joulupuuroa. Kuva: Kosken kuvaamo, Lappeenrannan museot

Miksi sitten puuroa jouluna? On arveltu, että puuro sinällään on liittynyt esikristillisiin kasvu- ja hedelmällisyyden uhrimenoihin. Puuroa ja viljaruokia syömällä on luotu sopusointuinen yhteys luontoon ja kasvimaailmaan. Puuro on liittynyt myös syntymän ihmeeseen. Suomessa pirttipuuroa on viety synnyttäneille naisille, ja samantapainen perinne on elänyt myös Norjassa ja Fär-saarilla. Siellä tuore äiti on saanut "nornipuuroa". Nornit puolestaan olivat kohtalon- ja syntymän jumalattaria. Näiden jumalattarien tilalle on kristinusko vähitellen tuonut Neitsyt Marian. Jumaläidin, syntymän ja puuron yhteys elää vieläkin, sillä Norjassa on tapana syödä jouluaamuna Neitsyt Marian sänkypuuroa - Marias sengegrautia! Edellä kerrottu on ehkä legendaa, mutta toisaalta juuri viehättävät tarinat ja usko niihin erottelevat arjen juhlasta.

                                                                     Neitsyt Maria: Kuva: Maarit Knuuttila

Joulupuuro ei kuitenkaan yksinomaan kuulu meille ihmisolennoille, vaan myös suurelle tonttu- ja haltiakansalle. Jos niihin nyt ylipäätään uskoo. Viime vuosisadalla tonttuset askartelivat ahkeraan joulupuuron ääressä eritoten Ruotsissa, Jenny Nyströmin piirtämissä joulukorteissa. Nähtiinhän niitä myös suomalaisissa korteissa, mainoksissa, lehtien kuvituksissa ja joulukoristuksissa. Nuo riihissä, navetoissa, saunoissa tai myllyissä asustelevat piippo- tai tiittilakkiset olennot näyttävät rakastavan puuroa. Ja erityisesti jouluna niille pitää sitä tarjota, muuten "ei hyvä heilahda"! Minun omani on ullakkotonttu, joka tulee sisätiloihin vain joulun aikaan. Ja vaatii sitä puuroa. Tahtoisin uskoa, että "hänen suopeudestaan riippuu, miten menestyy se koti ja kartano, missä toisinaan nähdään hänen piippolakkinsa vilahtavan"! Eli ehkäpä jätän puurokupin suuren kuusen alle, jos täällä liikkuu muitakin pikku-ukkeleita, kuin ullakkotonttuni!

                 Tonttu keittelee itse puuronsa Jenny Nyströmin joulukortissa. Kuva: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Aikamoinen ruokalaji siis tämä joulupuuro.

"Ajattelepa, ihminen, joulua, jossa ei olisi riisipuuroa. Onko se mikään joulu? Ei. Ei se ole joulu", totesi Impi Aronaho Kotilieden joulunumerossa vuonna 1936.

Eli oikein hyvää ja puuroisaa joulua toivottaa Hullu Hilma!

Lähteet:

Aronaho, Impi 1936. Valkoinen tahna. – Kotilieden joulu 1936.

Reponen, Astrid 1936. Neitsyt Marian sänkypuuro. – Kotilieden joulu 1936.

Aspelin, J.R. 1866. Kertomus Maalahden Pitäjästä. Helsinki: SKS.

Haavio, Martti 1938. Martti Salaperäistä väkeä. Teoksessa Hyvä Tuomas. Jyväskylä: Gummerus.

https://www.chefspencil.com/risgrynsgrot-swedish-rice-pudding/

https://folklife.si.edu/magazine/foodways-holidays-risengrod-danish-rice-porridge

https://www.scandinavianchristmastraditions.com/havregrotoroatmealporridge.html

https://swedishfood.com/swedish-food-recipes-desserts/389-rice-pudding